Olet elänyt sekä Benjaminina että Angelicana – millainen tuo matka oli?
Olen aina ollut naisellinen. Ihmiset kysyivät usein, olenko poika vai tyttö, ja se sai minutkin alkamaan kyseenalaistaa sitä. Lopuksi sanoin vain: “Okei, olen tyttö” saadakseni olla rauhassa.
Mitä tapahtui, kun aloit määrittää itsesi tytöksi?
Aloitin hormonihoidon 13-vuotiaana, koska luulin sen olevan ainoa vaihtoehto. Ja se muutti koko kehoni – sain rinnat ja naiselliset muodot, eikä ääneni madaltunut. Testosteroniprosessi pysähtyi kokonaan.
Miten suhtauduit siihen silloin?
Olin silloin niin hoikka, että en uskonut saavani lantiota. Mutta sain sittenkin. Ja kun estää testosteronin tuotannon, hormoneita pitää syödä loppuelämän ajan. En miettinyt seurauksia.
”Meikistä tuli ikään kuin haarniska”
Olet meikkitaiteilija – mitä meikki merkitsi sinulle sinä aikana?
Meikistä tuli ikään kuin haarniska. Saatoin piiloutua värien ja kimalteen taakse. Silloin ihmiset näkivät sen, eivätkä minua. Kykenin ilmaisemaan itseäni sanomatta mitään, ja siitä tuli selviytymiskeino, kun minua kiusattiin.
Millaista oli kasvaa niin vihamielisessä ympäristössä?
Minua hakattiin ja ihmiset huutelivat perääni minne ikinä meninkään. Joten lopulta muutin Osloon ja ajattelin: “Kukaan ei tunne minua täällä, voin aloittaa alusta.” Ja esittelin itseni vain Angelicana. Mutta siitä tuli myös eräänlainen valhe – kannoin koko ajan sisälläni salaisuutta, koska kukaan ei tiennyt, että olin trans.
Mikä sai sinut viemään prosessin loppuun asti?
Luulin, että minun oli pakko, koska pelkäsin niin paljon, että “paljastuisin”. Joten olin sekä rintaleikkauksessa että vaginoplastiassa, mikä oli uskomattoman kivuliasta – sekä fyysisesti että henkisesti. Eikä sitä voi perua, joten toivon, että olisin harkinnut sitä tarkemmin.
”Minulla ei ollut sukupuolidysforiaa aiemmin, vaan se tuli sukupuolenvaihdoksen jälkeen”
Miten löysit tiesi takaisin Benjaminiksi?
Leikkausten jälkeen aloin tuntea oloni vieraaksi omassa kehossani. Minulla ei ollut sukupuolidysforiaa aiemmin, vaan se tuli sukupuolenvaihdoksen jälkeen. En tunnistanut itseäni naisen kehossa. Joten aloin elää Benjaminina uudelleen, ja se tuntui oikealta.
Miten suhtaudut menneisyyteesi tänä päivänä?
Olen yhä minä – on nimeni sitten Angelica tai Benjamin. Ja pidän edelleen peruukeista, kimalteesta ja meikeistä. Sitä osaa tulen aina kantamaan mukanani. Angelica on osa menneisyyttäni, mutta tänä päivänä tiedän, että voin olla juuri sellainen kuin olen – muuttamatta koko kehoani.
Mitä olisit halunnut sanoa nuoremmalle itsellesi?
Sanoisin: “Sinun ei tarvitse muuttua. Voit olla juuri sellainen kuin olet. Voit pukeutua miten tahansa ja meikata miten haluat. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa olla poika.”
Entä mitä haluat sanoa muille, jotka saattavat olla vastaavanlaisessa tilanteessa?
Ole lempeä itsellesi. Anna itsellesi aikaa. Sinun ei tarvitse tehdä nopeita päätöksiä. Tärkeintä on, että voit hyvin – ei se, että sulaudut joukkoon.
