Kelet: "Jos ne näkee mut nälkäsenä kerjäämässä kadulla, ne ei tarjoo mulle edes vettä."
27-vuotias malli ja opiskelija Kelet istuu alas ja kertoo, kuinka hänen oma perheensä hylkäsi hänet sukupuoli-identiteettinsä takia. Nyt hän on kuitenkin tyytyväinen siihen, missä vaiheessa elämäänsä hän on.
Milloin tajusit olevasi transsukupuolinen?
Minulla ei ollut tiettyä hetkeä, milloin minulle realisoitui, että olen transsukupuolinen tai kuulun sukupuolivähemmistöön. Katselin tv-sarjaa perheeni kanssa, ja ruudulle ilmestyi transnainen. Minulle se ei aiheuttanut mitään reaktiota, mutta siskoni reagoi negatiivisesti ja sanoi, ettei tuollaista hyväksytä islaminuskossa.
Miten taustasi on vaikuttanut kokemukseesi sateenkaarivähemmistöön kuulumisesta?
Sateenkaarivähemmistöön kuuluminen somalina ja muslimina on ollut mielenkiintoinen kokemus. Minun elämääni kuului todella paljon omien eleideni tarkkailua ja varovaisuutta siitä, etten ilmaise itseäni liian feminiinisesti.
"Tiesin kyllä – mulla ei tule olemaan tilaa tässä perheessä."
Milloin päätit tulla kaapista ulos?
18-vuotiaana päätin tulla kaapista ulos – myös vanhemmilleni. Tiesin jo silloin, ettei minulla tule olemaan tilaa tässä perheessä. Jätin äidin tyynyn alle kirjeen ja olin lähettänyt isälleni tekstiviestin, koska vanhempani eivät asuneet samassa paikassa. En vielä tässä vaiheessa, enkä oikeastaan koskaan, edes kertonut heille olevani transsukupuolinen. Isäni sai tietää transsukupuolisuudestani, kun hän otti kännykkäni ja alkoi käymään viestejä ja kuviani läpi.
Miten perheesi suhtautui transsukupuolisuuteesi?
Minua pelotti minun vanhempani. En uskaltanut sanoa heille vastaan. Isä sanoi, että saan luvan lähteä.
Mihin lähdit tämän jälkeen?
Vanhempani kertoivat, että Keniassa asuva isoäitini oli sairas. En osannut sanoa ei, joten lähdimme Keniaan. Sukulaiseni kertoivat paikan päällä, että tulisin olemaan täällä vuoden ja että voisin vapaaehtoisesti suostua vuoden mittaiseen suunnitelmaan, joka toisi minut takaisin “oikealle reitille”.
Mitä sitten tapahtui?
Olin tässä vaiheessa niin väsynyt, enkä jaksanut enää esittää. Sukulaiseni olivat soittaneet äidilleni. Mukana puhelussa oli myös kaikki sisarukseni. Vuorotellen sisarukseni kertoivat, että päätyisin kadulle, jos jatkan tällä tavoin. He sanoivat, etteivät tarjoaisi minulle edes vettä, jos näkisivät minut nälkäisenä kerjäämässä kadulla. Sukulaiseni olivat käskeneet sisaruksiani sanomaan nämä asiat minulle tai vaihtoehtoisesti minun pitäisi antaa kuolla. Sisaruksiani oli myös uhattu kadulle päätymisellä, mikäli he eivät tottelisi.
"Se, että perhe hylkää sut, ei oo mikään helppo kokemus."
Miten pääsit pahimman yli?
Minulla on veli, joka kuuluu myös sateenkaarivähemmistöön. Kun päädyin kaduille, veljeni teki töitä The Proud Trust -nimisessä organisaatiossa, joka järjesti aktiviteetteja sateenkaarinuorille. Organisaatiossa oli yksi työntekijä, joka sanoi, että voisin tulla hänen luokseen asumaan. Noin viikon tai muutaman päivän jälkeen minulle oli löydetty hostelli ja työpaikka Manchesterin lentokentältä.
Miten aloit rakentamaan uutta elämääsi?
Päätin mennä yliopistoon, mutta se ei sujunutkaan kovin hyvin. Olin vielä sekaisin siitä, mitä perheeni kanssa oli tapahtunut. Lopetin opiskelun täysin ja päätin tulla takaisin Suomeen. Aloin muodostamaan sitä elämää, mistä tuli nykyinen elämäni.
Miten nämä kokemukset vaikuttivat sinuun?
Nämä kokemukset hidastivat vähän elämääni. Se, että oma perheesi hylkää sinut, ei ole mikään helppo kokemus. Jos mietin tähänastista elämääni, niin olen kyllä ehtinyt näkemään, kokemaan ja saavuttamaan aika paljon – vaikkei se aina siltä tunnukaan.
Miltä elämä tuntuu tällä hetkellä?
Olen tosi tyytyväinen siihen, missä vaiheessa elämääni olen nyt, ja olen edelleenkin aika nuori. Minulla on edelleen vielä paljon elettävää, opittavaa ja kasvamista jäljellä.